Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että suurin osa Humisevan Harjun henkilöistä on joko äärimmäisen itsekkäitä tai sitten jostain syystä seonneita. Ainoat poikkeukset ovat tarinan kertoja herra Lockwood, hänen taloudenhoitajansa Ellen "Nelly" Dean, nuorempi Catherine "Cathy" Linton/Heathcliff, Edgar Linton ja myöhemmin myös Hareton Earnshaw. Kaikki muut ovat todellakin joko seonneita tai mm. Catherine Earnshawin tapauksessa äärimmäisen itsekkäitä. Esimerkiksi Catherinen tapauksessa hän on niin itsekäs, että hyväksyy Edgarin aviomiehekseen, vaikka oikeasti rakastaa Heathcliffiä - ja tämä tapahtuu vain siksi, ettei Catherine halua vajota asemassaan keppikerjäläiseksi. Tämä petos kalvaa Heathcliffiä, joka sitten alkaa kostaa Catherinelle, sekä muille hänen "vihollisilleen". Jotenkin Heathcliffin kostonhimon ja vihan ymmärtää, onhan häntä kohdeltu kaltoin kauan ja pettihän hänen rakastettunsa hänet. Mutta tapa, jolla hän kostaa, on kyllä ainakin minun mielestäni aika julma, ja sitä ei voi hyväksyä.
Lempihahmojani tässä tarinassa ovat ehdottomasti Nelly Dean, Cathy (siis nuorempi) ja myöhemmin Hareton Earnshaw. Ja yksi lempiasiani koko kirjassa on ehdottomasti se, että serkukset, siis Cathy ja Hareton, rakastuvat toisiinsa. Ja tämä rakkauspa ei ole onneton!
Tästä kirjasta jäi siis hieman sekava olo (ainakin näin ensimmäisen lukukerran jälkeen), mutta se täytyy sanoa, että kyllä minä ymmärrän miksi teos on yksi romantiikan ajan mestariteoksista. Se on sitten eri asia pidinkö itse siitä niin paljon. Ihan kohtuullinen lukukokemus, pisteitä antaisin 3/5.
Hiukan sekava mielipidekertomus :D Mutta toivottavasti saatte jotain selvää!
P.S. Ja en muuten kertonut kirjasta niin paljoa, koska se sitten pilaisi teidän lukukokemuksenne ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti