Kesäkesäkesä!

Oi, enää tämä ja ensi viikko, ja kesäloma alkaa! Kesälomani onkin aika täynnä tohinaa, töissä olen ja serkuilla vierailen. YO-kokeisiinkin pitäisi lukea, vaikka ne ovat vasta/jo keväällä. Auringon alla rusketun ja luen, kyllä.

Olen myös huomannut, ettei tämä laihdun ja kunnolla-projektini ole onnistunut. Lihaksia on kyllä tullut lisää, mutta ne kilot vatsan ja reisien seutuvilla eivät vain ole suostuneet katoamaan. Niinpä päätin rajoittaa kuuluisan makeanhimoni vain kahteen herkkuun, jäätelöön ja suklaaseen! Ja enimmäksee jäätelöön, nam. Lisäksi aion aloittaa ZUMBAN! Testataan, kuluttaako se tosiaan 1000 kaloria tunnissa, ja ottaako se kaikkialle kropassa. Koska jos se tekee sen, olen kokoa tai kahta pienempi kuukaudessa. Jei!

Tästä laihduttamisesta tuli mieleen eräs asia. Me tytöthän käymme tunnetusti läpi sellaisen vaiheen murrosiässä, jolloin haukumme itseämme läskiksi ja rumaksi. Ja mistä tämä johtuu? Siitä, kun kaikki lehdet, televisiot ja ties mitkä ovat täynnä lähes anorektisia naisia, joilta on kaikki kauneusvirheet photoshopattu pois. Myönnetään, olen itsekin vielä tässä vaiheessa, mutta vajaan vuoden aikana olen alkanut hyväksymään itseäni enemmän! Ainoastaan se paino, ne kilot, vaivaavat, mutta nepä ovat oikea ongelma, eivät mikään kuvitelma. Mutta pidän silmistäni, ne ovat aika nätit, hiuksenikaan eivät ole hullummat, ihoni on aika hyvä (ei yhden yhtäkään finniä), enkä ole liian pätkä.
Meidän kaikkien pitäisi katsoa peiliin välillä, ja etsiä itsestämme piirteitä, joista pidämme, ja sellaisia piirteitä, jotka haluamme karsia pois. Ja senkin voi tehdä pikkuhiljaa: etsiä ensin yksi piirre josta pitää, eikä etsi piirrettä jota inhoaa itsessään. Itsetuntomme kasvaisi.

Olen taas tällä haluan-arvostella-ja-kommentoida-asioita-jotka-pyörivät-päässäni- tuulella. Anteeksi siitä. Ylläoleva tekstinpätkän ei siis ole tarkoitus yleistää ketään, okei?
Mutta nyt menen pesemään tukkani kroolista, joka tarttui hiuksiini uimahallissa.

I’m going to touch the sky!

Väsyttäää. On vähän sairas olo kanssa. Ihanaa tulla kipeäksi, juuri kun on luvattu loppuviikosta hyvää keliä. Harmittaa..mutta ei voi mitään.

Mulla oli viime viikonloppuna May Madness-kilpailut, cheerleadingin kevätkilpailut siis. Tultiin oman joukkueen kanssa toisiksi<3 ja valmennettavat tuli 6. sijalle! Mahtisuoritus, tytöt oli ekoissa kisoissa ikinä!

Aloitin muuten valokuvauksen. Semmoisen kuvaan kun haluttaa-tyylisen :D Alla ekoja kuvia!
Mun vanha nukke. Se on vieläkin tallessa!

Mun sukkien verhoamat jalat. Hah.

Voisinpas mennä taas mittaamaan kuumeen...

Tavoitepainoa metsästämässä!

Mä lupasin jossain vaiheessa syksyä, että mä ne läskit mun reisistä ja lantiolta häviää.
No eipä oo vielä hävinny, sen sijaan on tullu lisää niitä kiloja. Mutta nyt! Mä haluan olla kesäkunnossa, joten tämä tyttö alottaa painonpudotuksen tänään/huomenna! Ei herkkuja, vaan normaalia ruokaa. Ja miten liikun viikon aikana:
Maanantai valmennus+ omat harkat
Torstai omat harkat
Perjantai omat harkat
Lauantai uimassa käynti
Sunnuntai valmennus+uimassa käynti.
Ja lisäksi mahdollisimman pian alotan pyöräilyn kouluun~

Koulutyöt ahistaa. Mun pitäis tehä äikän tenttityönä vielä draamaessee, runoessee, loppuun se novelliessee ja muita tehtäviä. Mä en enää IKINÄ tenti mitään äikän kurssia, murr. Mieluummin nukun oppitunnilla ku saan paniikkia ku laiskottaa. Mähän tosiaan oon pohjimmiltani laiska ihminen, hyi minua.

Kävin tosiaan eilen uimassa ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen. Tai pidempäänkin aikaan.
Että se tuntu hyvältä!! Mä muistan vieläki kaikki tekniikkajutut jotka mulle opetettiin noin...kohta 5 vuotta sitte? Ainaki, ja sitäki ennen. Ihan hyvin mä jaksoin uida, mutta sitten mut häädettiin pois radalta :/ Ku siihen tuli joku joukkue treeneihin...No, rupean tosiaan käymään uimassa viikonloppuisin. Metsästän tavoitepainon lisäksi myös mahdollisimman hyvää numeroa uintitestistä!! I used to be a swimmer...a bad one though.

Täällä vois vähän siivota. Ja sisustella. Mulla on hirvee hinku sisustaa mun huone uusiks, kuhan saisin anottua vanhemmilta uuden kirjahyllyn (semmosen hienon ja tyylikkään), ja ehkä uuden koulupöydän...sitte kesällä ostelen mahdollisella kesätyöpalkalla (mikäli saan kesätyöpaikan) tauluja tänne, kokovartalopeilin, kasveja, semmosia söpöjä juttuja...Jee! Maltan tuskin oottaa!

Mä meen vastustaan kiusausta: meillä on keksejä maistiaislaatikoina, arvatkaa vaan mikä himo mut valtaa ku kävelen laatikon ohi? Söin jo kolme kappaletta niitä, ah, ne oli niiiin hyviä...ehkä mä vaan syön luumua niitten sijaan.

Adios for now!

Olen kallis lapsi, ja aina tiennyt sen.

Öh...siitäpäs on pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut jotain. Ei sillä, että kukaan lukisi tätä blogia. Vaikkapa mistä sitä tietää. Jos lisäisi vieraskirjan tänne? Hmm..

Mä oon kallis lapsi. Aina vinkumassa lisää rahaa, että saan sitä ja tota ja vielä senkin. Mun pitäis saaha töitä, niin olis omaa rahaa Vaan eipä se muuta sitä tosiasiaa, että mä kulutan mun rahat liian nopeasti. Kaupoista löytyy aina joku hieno paita, mekko tai kaulakoru, kaikki naamanhoitojututkin pitää aina ostaa, muistiinpanovälineitä, jne. Säästäminen on niin hankalaa, kun on asunut meidän äidin alaisuudessa. Jos joku asuis meillä kärpäsenä katossa vähintään viikon ajan, syy huomattais heti. Vaan enpä oo huomannu, että kärpäset ei olis ollu muuta ku kärpäsiä.

Musta on tullu valmentaja junnuikäsille tytöille. Ideoita pyörii päässä joka sekunti, ja karsin ideoista aina ne puolet pois. Valmentaminen on jännää, on kivaa opettaa muille uusia juttuja. Vaikkakin se tuo mukanaan stressiä: voidaanko me tehä tämä? millon musiikit tehään? mites se tanssi? jne. Mä varmaan hypin paikasta toiseen stressaantuneena May Madnesseissä, kun oon siellä sekä valmentajana että kisailevana henkilönä. Ainakin toivottavasti oon oman joukkueen kisajoukkueessa, oon mä kait ihan ok tässä lajissa...?

Hmm, me katottiin äidin kanssa mun astiasto läpi. Nyt mulla on kaikki muu, paitti aterimet ja lasit! Eipähän tartte ainakaan syyä kertakäyttölautasilta sitten ku muutan pois..sitten ku saan muuttaa pois. Mähän olisin jo enemmän kuin valmis keräämään kamppeeni ja muuttamaan jonnekin kaverin kanssa. Kotona ilmapiiri ei nimittäin ole mikään ihana, vaan pikemminkin rikinkatkuinen. Vanhemmat vaan ei anna mun muuttaa pois. No, katotaan mitä ne sanoo vuoden päästä. Varmaan anelevat mua muuttamaan pois, haha. Just.

Aurinko paistaa ulkona. Taidanpas lähteä ulos kävelylle, ja miettiä, minkä kasvin haluaisin huoneeseeni. Goodbye for now!