Kesäkesäkesä!

Oi, enää tämä ja ensi viikko, ja kesäloma alkaa! Kesälomani onkin aika täynnä tohinaa, töissä olen ja serkuilla vierailen. YO-kokeisiinkin pitäisi lukea, vaikka ne ovat vasta/jo keväällä. Auringon alla rusketun ja luen, kyllä.

Olen myös huomannut, ettei tämä laihdun ja kunnolla-projektini ole onnistunut. Lihaksia on kyllä tullut lisää, mutta ne kilot vatsan ja reisien seutuvilla eivät vain ole suostuneet katoamaan. Niinpä päätin rajoittaa kuuluisan makeanhimoni vain kahteen herkkuun, jäätelöön ja suklaaseen! Ja enimmäksee jäätelöön, nam. Lisäksi aion aloittaa ZUMBAN! Testataan, kuluttaako se tosiaan 1000 kaloria tunnissa, ja ottaako se kaikkialle kropassa. Koska jos se tekee sen, olen kokoa tai kahta pienempi kuukaudessa. Jei!

Tästä laihduttamisesta tuli mieleen eräs asia. Me tytöthän käymme tunnetusti läpi sellaisen vaiheen murrosiässä, jolloin haukumme itseämme läskiksi ja rumaksi. Ja mistä tämä johtuu? Siitä, kun kaikki lehdet, televisiot ja ties mitkä ovat täynnä lähes anorektisia naisia, joilta on kaikki kauneusvirheet photoshopattu pois. Myönnetään, olen itsekin vielä tässä vaiheessa, mutta vajaan vuoden aikana olen alkanut hyväksymään itseäni enemmän! Ainoastaan se paino, ne kilot, vaivaavat, mutta nepä ovat oikea ongelma, eivät mikään kuvitelma. Mutta pidän silmistäni, ne ovat aika nätit, hiuksenikaan eivät ole hullummat, ihoni on aika hyvä (ei yhden yhtäkään finniä), enkä ole liian pätkä.
Meidän kaikkien pitäisi katsoa peiliin välillä, ja etsiä itsestämme piirteitä, joista pidämme, ja sellaisia piirteitä, jotka haluamme karsia pois. Ja senkin voi tehdä pikkuhiljaa: etsiä ensin yksi piirre josta pitää, eikä etsi piirrettä jota inhoaa itsessään. Itsetuntomme kasvaisi.

Olen taas tällä haluan-arvostella-ja-kommentoida-asioita-jotka-pyörivät-päässäni- tuulella. Anteeksi siitä. Ylläoleva tekstinpätkän ei siis ole tarkoitus yleistää ketään, okei?
Mutta nyt menen pesemään tukkani kroolista, joka tarttui hiuksiini uimahallissa.

I’m going to touch the sky!

Väsyttäää. On vähän sairas olo kanssa. Ihanaa tulla kipeäksi, juuri kun on luvattu loppuviikosta hyvää keliä. Harmittaa..mutta ei voi mitään.

Mulla oli viime viikonloppuna May Madness-kilpailut, cheerleadingin kevätkilpailut siis. Tultiin oman joukkueen kanssa toisiksi<3 ja valmennettavat tuli 6. sijalle! Mahtisuoritus, tytöt oli ekoissa kisoissa ikinä!

Aloitin muuten valokuvauksen. Semmoisen kuvaan kun haluttaa-tyylisen :D Alla ekoja kuvia!
Mun vanha nukke. Se on vieläkin tallessa!

Mun sukkien verhoamat jalat. Hah.

Voisinpas mennä taas mittaamaan kuumeen...

Tavoitepainoa metsästämässä!

Mä lupasin jossain vaiheessa syksyä, että mä ne läskit mun reisistä ja lantiolta häviää.
No eipä oo vielä hävinny, sen sijaan on tullu lisää niitä kiloja. Mutta nyt! Mä haluan olla kesäkunnossa, joten tämä tyttö alottaa painonpudotuksen tänään/huomenna! Ei herkkuja, vaan normaalia ruokaa. Ja miten liikun viikon aikana:
Maanantai valmennus+ omat harkat
Torstai omat harkat
Perjantai omat harkat
Lauantai uimassa käynti
Sunnuntai valmennus+uimassa käynti.
Ja lisäksi mahdollisimman pian alotan pyöräilyn kouluun~

Koulutyöt ahistaa. Mun pitäis tehä äikän tenttityönä vielä draamaessee, runoessee, loppuun se novelliessee ja muita tehtäviä. Mä en enää IKINÄ tenti mitään äikän kurssia, murr. Mieluummin nukun oppitunnilla ku saan paniikkia ku laiskottaa. Mähän tosiaan oon pohjimmiltani laiska ihminen, hyi minua.

Kävin tosiaan eilen uimassa ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen. Tai pidempäänkin aikaan.
Että se tuntu hyvältä!! Mä muistan vieläki kaikki tekniikkajutut jotka mulle opetettiin noin...kohta 5 vuotta sitte? Ainaki, ja sitäki ennen. Ihan hyvin mä jaksoin uida, mutta sitten mut häädettiin pois radalta :/ Ku siihen tuli joku joukkue treeneihin...No, rupean tosiaan käymään uimassa viikonloppuisin. Metsästän tavoitepainon lisäksi myös mahdollisimman hyvää numeroa uintitestistä!! I used to be a swimmer...a bad one though.

Täällä vois vähän siivota. Ja sisustella. Mulla on hirvee hinku sisustaa mun huone uusiks, kuhan saisin anottua vanhemmilta uuden kirjahyllyn (semmosen hienon ja tyylikkään), ja ehkä uuden koulupöydän...sitte kesällä ostelen mahdollisella kesätyöpalkalla (mikäli saan kesätyöpaikan) tauluja tänne, kokovartalopeilin, kasveja, semmosia söpöjä juttuja...Jee! Maltan tuskin oottaa!

Mä meen vastustaan kiusausta: meillä on keksejä maistiaislaatikoina, arvatkaa vaan mikä himo mut valtaa ku kävelen laatikon ohi? Söin jo kolme kappaletta niitä, ah, ne oli niiiin hyviä...ehkä mä vaan syön luumua niitten sijaan.

Adios for now!

Olen kallis lapsi, ja aina tiennyt sen.

Öh...siitäpäs on pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut jotain. Ei sillä, että kukaan lukisi tätä blogia. Vaikkapa mistä sitä tietää. Jos lisäisi vieraskirjan tänne? Hmm..

Mä oon kallis lapsi. Aina vinkumassa lisää rahaa, että saan sitä ja tota ja vielä senkin. Mun pitäis saaha töitä, niin olis omaa rahaa Vaan eipä se muuta sitä tosiasiaa, että mä kulutan mun rahat liian nopeasti. Kaupoista löytyy aina joku hieno paita, mekko tai kaulakoru, kaikki naamanhoitojututkin pitää aina ostaa, muistiinpanovälineitä, jne. Säästäminen on niin hankalaa, kun on asunut meidän äidin alaisuudessa. Jos joku asuis meillä kärpäsenä katossa vähintään viikon ajan, syy huomattais heti. Vaan enpä oo huomannu, että kärpäset ei olis ollu muuta ku kärpäsiä.

Musta on tullu valmentaja junnuikäsille tytöille. Ideoita pyörii päässä joka sekunti, ja karsin ideoista aina ne puolet pois. Valmentaminen on jännää, on kivaa opettaa muille uusia juttuja. Vaikkakin se tuo mukanaan stressiä: voidaanko me tehä tämä? millon musiikit tehään? mites se tanssi? jne. Mä varmaan hypin paikasta toiseen stressaantuneena May Madnesseissä, kun oon siellä sekä valmentajana että kisailevana henkilönä. Ainakin toivottavasti oon oman joukkueen kisajoukkueessa, oon mä kait ihan ok tässä lajissa...?

Hmm, me katottiin äidin kanssa mun astiasto läpi. Nyt mulla on kaikki muu, paitti aterimet ja lasit! Eipähän tartte ainakaan syyä kertakäyttölautasilta sitten ku muutan pois..sitten ku saan muuttaa pois. Mähän olisin jo enemmän kuin valmis keräämään kamppeeni ja muuttamaan jonnekin kaverin kanssa. Kotona ilmapiiri ei nimittäin ole mikään ihana, vaan pikemminkin rikinkatkuinen. Vanhemmat vaan ei anna mun muuttaa pois. No, katotaan mitä ne sanoo vuoden päästä. Varmaan anelevat mua muuttamaan pois, haha. Just.

Aurinko paistaa ulkona. Taidanpas lähteä ulos kävelylle, ja miettiä, minkä kasvin haluaisin huoneeseeni. Goodbye for now!

- We wish you Merry Christmas -

We wish you merry christmas,
we wish you merry christmas,
and a happy new year!

Joulu on ihanaa aikaa. Saa syyä luvan kanssa, voi vaan lekotella kotona, ei tartte ajatella koulua.
Ja...pakko myöntää, mä odotan aina niitä lahjoja. Ja sitä tunnetta, kun antaa lahjapaketin toiselle tai saa itse lahjapaketin käsiinsä. Jouluun kuuluu antamisen ilo, ainakin mun mielestä. Ja eikös lahjoja oo aina annettu?

Jingle bells, jingle bells,
jingle all the way,
Oh what fun it is to ride
In a one-horse open sleigh.

Tän vuoden lahjasaalis oli aika hyvä. Vaatteita, meikkejä, kirja ja pelejä. Ja iPod Touch. Jota en kylläkään toivonu, mutta ihan sama. Hyviä lahjoja sain joka tapauksessa. Jep.

Tuolla alakerrassa riidellään taas. On se joulurauha hyvä meidän perheessä. En tykkää ollenkaan. Ja kinkkua tekee mieli.

Taidan mennä tulilinjalta pois, hyviä jouluöitä!!

MUN KÄTEEN SATTUUUU! Sain tänään possunuharokotteen, koska kuulun riskiryhmään. Ja tähän vasempaan käteen nyt sattuu sen takia, eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih! I so hate pain! Eikä me jouduttu odottelee siellä ulkona ku joku tunti kakskyt minsaa, kun tultiin sinne niin aikasin. Oulun kaupunki ei tehny kaikkea nii hyvin...paitti sisällä kaikki eteni tosi nopiaa, pisteet siitä. Nyt sitte ootellaan kaks viikkoa, että immuniteetti tälle sairaudelle pelaa.

Hmm, mä olen taas hiukan arvostelevalla ja kantaaottavalla tuulella. Pitäis repästä jostakin hyvä aihe topiciksi ja puhua siitä. Kun kaverit on taas jossain, ja pikkusiskon kanssa en oikein voi puhua. Neiti kun on pikkuteini ja ikää 11 vuotta. Uh, vanhemmille tulee hommaa sen kanssa. Tosin ei sen puoleen, etteikö niillä olis ollu MUN kanssa paljon hommaa, eheheh....

Taidanpas jatkaa karkin syömistä (hyi hyi) ja jotain. Ehkä teen uuden AMV. Hmm.
Kuunnelkaa Paramoren Ingnorancea, siinä on hyvä kappale.
Lukekaa vaikka Unienvaihtajaa, hyvä kirja.
Hene lopettelee, thank you~

Remember
Remember
Remember

Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah. Vähänkö mä tykkäsin Famesta. Ihanat musiikit ja tanssikohtaukset.
Melkein pomppasin pystyyn tanssimaan ja laulamaan. Onneks muistin, että olin elokuvateatterissa.
Olis kaverit muuten saanu hyvät naurut, hihihii. Tosin kavereillaki oli kuulemma sama ongelma, laulun kanssa ainakin. Tän soundtrackin haluaaaaaaaaaaan! Mistä löytyy, kertokaas mulleki!

Baby look at me
And tell me what you see

Mä haluaisin sisustaa mun huonetta vähä uusiks. Tauluja seinille, uus koulupöytä, uus lamppu, uuet kirjahyllyt. Ja vielä semmone seinään kiinni laitettava hylly. Uuet verhotki olis iha kiva. Hmm. Mutta uutta nojatuolia en halua, mun ihana punane nojis matkaa mun mukana hautaan saakka <3 Ehottomasti.

I got more in me
And you can set it free

Lukion kaverikuvasta tuli hassu. Oikiasti, kuvaajalla varmaa oli vaikeuksia. Yheksän tyttöä kuvassa! Noh, ens vuonna se on joko 2, 3, 4 tai 5 tyttöä. Yks lähtee vaihtoon, jotkut taas ei oo niin läheisiä kavereita.
Heidi ja Sussu, Nooraki, ne ainakin tullee kuvaan. EI epäilystäkään. Ja en svuonna vois EHKÄ laittaa paremmat vaatteet. Mä en oikein hallitte näitä kuvauspukeutumisia. En varmaa muutenkaa, hihii.
Me melkein muuta naurettii siinä kuvassa. Anteeksi kuvaajaparka!

I'm gonna live forever
I'm gonna learn how to fly
High

Ja mä oon muka kohta 16 wee. Ei uskois, oikiasti. En mä näytä siltä! Tai kuulosta. Eikä mun luonne TOSIAANKAA oo kohta täysikäisen käytöstä. Hyvä minä! Puhetulvat ei oo vähentyny, sitä vastoin lisääntyny, kuten myös nauru. Tähän kohtaan sopii lause, "Jos nauru pidentää ikää, ette pääse musta ikinä eroon!" Voi teitä raukkoja. Nyt mä säälin teitä, hahaa.

I'm gonna live forever
Baby remember my name

Mä vaan tanssin ja nauran ja puhun ja laulan nykysin. Mä ihmettelen, jos kukaan pojista joskus ihastuis muhun (syvällistä, eikös). Tosin mä haluan uskoa, että jossain täällä maailmassa on joku poika, joka pitää musta just semmosena ku mä oon. Joka sietää mun puhetulvaa ja ainaista naurua, jaksaa halata mua kun mä halaan sitä, joka ei tuomitte mua aina, joka tietää miten mut voi lepyttää ku mä suutun, ja joka jaksaa aina sanoa mulle, että se pitää musta. Eli siis sietää mun kaikkia miljoonia vikoja, ja mun heikkoa itseluottamusta, ja joka osaa nauraaki mulle. Vaativat kriteerit eikös? Jos sellasen pojan löytäis, joka täyttäis noista ees osan.


You can shoot me straight to the top
Give me love and take all I've got to give

Mä oon muuten kateellinen kaikille, jotka pysyy kunnossa vaikka ne syöki herkkuja. Mulla ne kaikki kerääntyy, ja mä HALUAN litteämmän vattan. Ens kesänä mä oon kesäkunnossa, oikiasti. Mä vähennän herkkujensyöntiä öööööööööööööööööööööö... vähintää 1/3-osalla. Ja kuukauden mitanenhan herkkulakko alkaa ens viikolla. Tai ehkä jopa tän viikon sunnuntaina. Jos sitä laihtuis pari kiloa jouluks.
Tähän kohtaan sopii Sussun tuhahus ja Heidin "Pah." Että ystävät on ihania!

I'm gonna make it to heaven
Light up the sky like a flame
Fame

I'm gonna live forever
Baby remember my name!